Etureidet puhuvat

Tapahtui sunnuntaina 24.5.2015 Nastolassa.

- Hei, mitä nyt?
- Täh?
- Niin, mitä tämä nyt taas on. Ehdin jo tottua tuohon sohvapöytäilyyn. 
- Mitä sä nyt taas urputat?
- Älä nyt väitä, etkös sä ole hereillä? Kato taas mennään. Jätkä yrittää juosta kovaa.
- Heh, vieläkö se jaksaa. Jos annetaan sen kuvitella pari kilsaa, että se on kunnossa. Sit mä ainakin laitan hapot liikkeelle.
- Ai se perinteinen källi?
- Joo, just se. Vedetään siitä narusta taas.
- Heh, joo. Kerro sitten kun aloitetaan. Kuulin muuten, että tänään päästään pyöräilemäänkin.
- Ei helvetti, emmä jaksa sitä puuhaa yhtään. Menen ihan pyörälle, ylös alas ylös alas. Mitä tänään on tarjolla?
- Joku 40 km tai sinnepäin. Ja kuulemma vielä mäkisellä reitillä. Muistaks, että oltais vedetty jotain sellaista lähiaikoina kovaa?
- Eh.
- No emmäkään. Tai oltiinhan me siellä Teneriffalla, mut se nyt oli sellaista instagramittamista. Mutta tänään mä ainakin pidän huolen, että se kärsii. Tiistaina se rankaisi meitä niin isosti. Ja vielä sateessa.
- Joo, mul on ihan sama. Mut taas annetaan siihen alkuun taas pientä ylimääräistä uskoa, että kulkee. Sitten jossain mäessä näytetään kuka tätä kehoa oikeasti käskee.
- Heheheheheheh. Toi on ihan totta. Odotetaan vähän ja sit... Toivottavasti on kova tuuli niin saadaan taas nauraa kun se kiroilee ääneen vaikkei kukaan ole kuuntelemassa.

.
.
.

- No nyt. Suotta se yrittää, aloitetaan nyt.
- Joo. Mä pyysin takaressuiltakin jelppiä. Tästä tulee taas hupaisaa.

"EI HITTO. TÄÄ ON IHAN VARMANA MUN KAUDEN VIIMEINEN KISA!"

- Höhöhöhöhö. Taas se nillitys alkoi. Tää on niiiiin helppo ja sama juttu joka vuosi. 
- Hähähähä. Laitetaan vielä lisää happoja. Takaressutkin sanoivat, että laittavat happoja kehiin ihan just tai sit ne lupas alkaa kiristelemään. Kohta tulee hauskaa.
- Hähähähähähähä. Tää on niin tätä. Kannatti himmailla pari päivää
- Juuh.

"EMMÄ OSAA AJAA EDES MÄKIÄ. MIKSI MÄ TULIN TÄNNE??? NYT ON PYÖRÄ KAUPAN HEMMETTI!!!"

"KENELLE MÄ EDES HUUDAN TÄÄLLÄ, HÄH????!?!??!!"

- Hhehehee... taas sen pää hajoo kesken kisan. Eikä tää ole kuin tunti ja rapiat. On se saha! 
- Eikös se vieläkään ole oppinut? Mitä se nyt on näitä hommia touhunut, 27 vuotta tiellä ja sama nillitys sen kuin jatkuu.

.
.
.

- Hheheheheh... äijä on ihan hajalla. Revitellään vielä seuraavassa mäessä. Sitten on kuulemma loivaa alamäkeä, mut mä luulen, että vastatuuli hoitaa loput.
- Hahahha. Toi on aina paha.

"KOLMEE KAHTA???!?!?! MITÄ HITTOA? TÄÄ TUNTUU NELKYT SETILTÄ!!!!"

- Ei saakeli. Vielä joudutaan lenkille. Mä en ainakaan jaksa hirveesti. 
- Tiäks mitä on tarjolla?
- Joo vitonen vaan, mut siinä on iso mäki.
- Hähhäähähähähäh
- Miten niin?
- No kuvitteleks, et toi jaksaa mitään mäkiä juosta? Mehän on ollaan ulkoiltu vain tasaisella koko kevät. Että toi on daiju. 
- Aijoo, emmä muistanu. Mahtavaa. Vielä voidaan iskeä. Odotellaanko taas hetki ja sitten...?
- Eiii. Mä aloitan heti kun jalka koskee maata.
- No sit. Laitetaan toi kärsimään. Tietää sitten, että missä mennään.
- Joo. Ja kuinka hitaasti.
- Hahahahaha. Tää on niin hauskaa. Kannatti tulla.