Tuesday, July 19, 2016

Puhelimiinsa kadonneet

Minäpä muinoin menetin motivaation. Ei ole vissiin ollut vaikea sitä lukea suoraan tai rivien välistä aiemmin tänne kirjatuista ajatuksista. Olen minä ahkerasti harjoittanut liikuntoa, vaan kilvoitteluun en ole liiemmin innostunut. Toisaalta minä, triathlon ja kilpailu eivät kuulu samaan lauseeseen - tehdään se nyt tässä vielä selväksi. Mutta näin liikuntaharrastuksen piirissäkin on hyvä välillä mitata itseään, mutta ei se ole kilpaurheilua. Jos minut palkitaan missään triathlonkisassa podium-paikalla, ei kisa liene kummoinenkaan.

Niin, tuossa toukokuussa kauan emmittyäni aloitin harjoitella elokuiseen Ironman-kisaan ja sain itseni telakalle noin 22 tuntia aloituksen jälkeen. Tätä edelsi lyhyt sähköpostikeskustelu Ironman-kisan Kööpenhaminassa järjestävän tahon kanssa, kun minun oli pakko selvittää finisher-paidan väri. Nimittäin finisher-paita on ainoa, mitä odottaa nyt. Olen koko lailla hyväksynyt tässä ohessa, että aika ei ole minulle erityisen ystävällinen eräänä elokuisena sunnuntaina. Arvanette, että tuon telakoitumisen ja kesäkuisen runsaan työmatkailun perästä on ollut varsin helppoa toistuvasti ja suurin piirtein kahdeksan (8) kertaa päättää, että Kööpenhaminassa saavat järjestää tapahtumansa ihan ilman minua. Kunnes sitten kerran ajoin pyörää.

Oli kesäkuinen lauantai kun istuin Feltillä puolivahingossa 175km 33:n keskarilla. Sitä ennen olin ollut koskematta pyörää lähes kolme viikkoa. Olin edellisenä päivänä juossut myös ilman aiempaa altistusta 12km 4:00/km, mikä oli sellainen positiivinen, mutta väsyttävä yllätys. Sari oitis ilmaisi, että Ironman-kisa on muuten ohjelmassa, mutta emmin yhä, koska sillä aloituksella harjoitteluun jäisi vain viisi viikkoa. Viimeiset kaksi viikkoa menee vain karkkia syödessä. Ei viiden viikon valmistautumisessa ole erityisen mittavasti järkeä. Varmistin sen vielä Luodon Mikan kanssa, ja ei tässä nyt sitten enää ole ollut sen kummempia motivaatio-ongelmia. Ymmärrän, että harjoittamani minimointi kulminoituu ehkäpä melkoiseen kärsimykseen elokuussa, mutta tuleepahan kokeiltua sitä. Ei se edellinenkään kokemus mitään vauhdin hurmaa siellä lopussa ollut. Ei millään mittarilla.

Mitä sitten olen viime viikkoina tehnyt?  Kertaan tähän muutamia avainharjoituksia, jotta laajenee käsitys asiasta.


  • PE 24.6. TV reipas 12 km (47:54). Osan matkaa satoi. Ehkä, en muista varmaksi. Oli kevyttä, mutta ei se ollut ihme kun jalkoja en ollut pahemmin rasittanut.
  • LA 25.6. Pyörää 175 km (5:17:54). Pidin Alastaron moottoriradalla 30 minuutin tauon kun kävin moikkaamassa Ratareittä latoteina seuratovereita. Takaisin ajoin vastatuulessa, muistan sen hyvin. Kipeä polvi ja pakara vaivasivat vain 75% matkasta.
  • TI 28.6. Yhdistelmätreeni 31 km (48.46, uusi ennätys) + 20 min juoksua (5.2km, 3:49/km).  Raaka juoksi siinä edellä ihan helposti. 

Tässä vaiheessa taisin soittaa Mikalle.


  • SU 3.7. Kevyehkö pitkä lenkki 21 km Ilkan kanssa Tukholmassa. Edellisenä iltana olimme seuranneet Henkan edesottamuksia ITU:n maailman cupin osakilpailussa. Edellinen pitkä lenkki oli varmaan huhtikuulta.
  • TI 5.7 Champion Workout 3+1. Pyörää 3h (107km) ja juoksua 1h (13km, 4:20/km). Paluumatkan tuuli käytti minua tunneskaalan ääripäissä. Taisin jopa itkeä vähän, mutta nauroin enemmän. Takareisi (pakara & polvi) kirrasi yhteensä noin tunnin, juoksussa ei yhtään. 2h:n kohdalla päätin, että tämä on viimeinen päivä, jolloin edes kuvittelen lähteväni Tanskaan. Oikein masentava kokemus, mutta tuli siitä lopuksi hyvä fiilis. Iltapäivällä en tosin pystynyt kävelemään polven takia, mutta ruoka maistui ihan hyvin.
  • TO 7.7. Kevyt 2h pyörä Raaka-Arskan kanssa ja siihen tykö outo 5km juoksu, jossa vauhti lipsahti 3:40/km hujakoille. Sen havaittuani lopetin siihen ja kävelin vähän. Sillä tavalla voi tehdä kun tajuaa mokanneensa. Polvi oli ihan hiljaa.
  • LA 9.7. Säkylä Triathlon - Olympiamatka. 1.5km - 40km - ~10km (2:11:00). Mukavan lämmin päivä ja laiskat jalat. Olinhan väsyttänyt jalkani tiistaina ja torstaina. Uhosin jopa ajavani kotiin, mutta siinä maalinviivan äärellä kebab oli tärkeämpi tavoite. Pyöräosuus oli hyvin löysä, mutta takareisi oli rauhallinen. Pyörän paluumatkalla tt-kypärään lensi ampiainen ja kypärän poistettuani uudet pleksini kaikkosivat päästäni ajoradalle. Juoksin hakemaan ne kun ei ole sponsoria.
  • SU 10.7. Lepo
  • TI 12.7. Tunnin uinti. Ruuskanen veti, minä seurasin sumuisten lasien takaa horisonttiin alati katoavaa vyötäröpoijua (vai miksi sitä kellutinta pitää kutsua). Alkumatkalla Keskinen ui kakkarinkiä minun ympäri ja Hirvonen kävi myös matkaan.
  • KE 13.7. Pitkä lenkki 25km, jonka viimeiset 5km kiihtyen (4:13 - 3:56/km). Ihan Hirvensalossa juoksin. Garmin tosin tilttasi uploadin aikana ja siitä en ole vielä palautunut.
  • LA 16.7. Pyörää 4h sis. 2x30min voimaa (yht. 135km) ja siihen tykö kiihtyvä 5km (20:00). Vedin koko pätkän myötätuuleen, paitsi viimeiset 10km pyörää nautin vastaiseen,  jottei totuus unohdu. 
  • LA 16.7. Tunnin uinti. Sari meni edellä, minä sumussa.
  • SU 17.7. Tunti swimrunia, kun pitää valmistautua Porkkalan tapahtumaan.

Välipäivinä avovesiuintia (yleensä 30 min siivu), kevyttä juoksua ja pyöräilyä. Jotenkin noin aion myös jatkaa, joskin nyt pidän vähän välilepoa. Ja onnea kaikille viime viikonloppuna urheilleille!

Muutamana päivänä tässä ja erityisesti tänään olen ollut kummallisten äärellä. Ihmiset ovat entistä enemmän liimautuneet puhelimiinsa, kadonneet niihin. Poikkeuksena on, että katoavat niihin ulkoilmassa liikkuen. Se on oikein hyvä. Saavat happea ja aurinkoa.


Kuvassa kadonneiden kokoontumisia: Parvi lintupuiston äärellä.