Hiihtoloma on lopuillaan. Siis tuo viimeisen viiden arkipäivän vähemmän päivätyöllistetty rupeama. Viime viikolla en vielä edes tiedostanut, että meillä on tuollainen hiihtoloma. Sen enempää erittelemättä miksi näin, totean, että sellainen "matka Lappiin suksille" -loma tämä ei ollut. En tosin tiedä sellaista kaipaavanikaan. Turussa kun alkaa olla asvaltti näkyvillä. Se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että tossu on saatava syönnille.
Mutta nyt on jo lauantai. Kello on 01:13 ja tarkistan tenttejä. Niitä on vielä iso pino, joku 40 vähintään 5-sivuista tarinaa. Tai no oikeastaan nuo tentit odottavat tuossa vieressäni. Nythän päivitän blogia. Tenttien syynäämisen ansiosta muistakin miten opiskeluaikana hiihtolomalla oli tenttejä ja niitä enemmän treenejä. Ladoin menemään tiellä kuin laama. Sylki suussa vaahdoten kohti kesää ja parempaa minää. Nyt odotan kesän juoksukisoja enemmän tulevia vuosia, jotta saan oikeasti hyvällä omatunnolla hiihtolomittaa. Ei siinä, että omatuntoani nyt niin kolkuttaisi, mutta olen takonut tarvittavat duunit öisin tällä viikolla. On vain niin, että olen nykyisin opiskeluaikoja kokeneempi ja valvomisen fyysinen taakka on rahtusta aiempaa suurempi. On siis noheva väsy ja en siten kammoksu normaalia työviikkoa, joka tuossa muutaman päivän päässä häämöttää.
Tällä viikolla on osa uintitreeneistä ja juoksuista jäänyt/jäävä väliin. Pyöräisään kellariin olen ehdinyt pari kertaa vasta iltakymmeneltä, jolloin parin tunnin setti on todella vastenmielinen suunnitelma. Olenkin tyytynyt vain tuntiin. On ollut hyvä valinta tuo, kun siitäkin ajasta viimeiset kymmenen minuuttia on mennyt kelloa tarkistellessa. Keskiviikkonakin läppärin akku loppui ennen aikojaan ja kuuntelin hetken ensimmäistä vastaantullutta radiokanavaa, Kura FM:ää. Niin no kuuntelin sitä vain hetken: radion suljettuani kuuntelin ketjujen rahinaa kun siihen nyt oli niin oivallinen mahdollisuus. Kyllä ne lauloivat, vaikka vauhti oli enää vain loppuverryttelyä. Tiistaina vedin oivallisen juoksutreenin (5x5min.'2min.) yhteistreeneissä. Ihan taitaa olla viikon paras veto siinä. Kuvittelin jo, etteivät jalkani enää koskaan tarvo asvalttia 3:30/km vauhtia, mutta olinpa erheellinen. En tosin vielä ole puhaltamassa kynttilöitä kakusta, mutta katsokaas: aiemmin olisin viskonut Niket jäälautalle moisen kävelyn jälkeen. Nyt on aika uusi. Kunhan juoksen, niin ei sillä vauhdilla niin hätä ole. Vauhdin seuraaminen ja juoksuinen menneisyys kun ovat minulle sellaisia demoneja, joista metallimiehet tummissaan laulavat. Demonit ovat muutaman tunnin päästä taas matkassa kun aiotun testijuoksun sijaan ehdin juuri ja juuri latoa kovan treenin uimahallin matolla. Ajattelin vetää 5km kovaa ja 5km reipasta. Ihan vain siksi kun en ole ennen moista tehnyt. Hidastuva kymppi siis. Testin juoksemisen sijaan pyrin paikalle kellottamaan muiden suorituksia, kun tähän hätään ei muitakaan toimitsijoita paikalle löytynyt. Onhan noita testejä vielä yksi jäljellä tämänkin jälkeen. Toivottavasti klo 11 ei sada. En siedä sateessa seisomista.
Jaaha, jos lukisi taas uuden tarinan AirBnB:stä, siihen kun moni opiskelija on innostunut. Siinä se aika kuluu ja kohta pääsen jo matolle latomaan.
No comments:
Post a Comment