En peleile

Oli tuossa muinoin ollut palautekeskustelun paikka. Eräs illansuinen hupailui äityi älämölöksi, sellaiseksi, josta tamperelaiset muusikkohumoristitkin irroittelivat ihmeteltävää. Pieni poika oli riittävän väsynyt, että kaltaisensa kanssa alkoi sordiino vuotaa jumpan päätteeksi. Pienet menivät sellaisiksi, että nauratti kun tulee pieru ja sellaisiksi, jolloin jo oletus uudesta pierusta riitti nauruun. Vajosivat siis sellaiselle nykysuomalaisen tv-huumorin tasolle, joka on häiriöksi. Siksi oli palautteen paikka. Siinä reteä nauru oli kostunut kyyneliksi, mutta päätynyt molemminpuoliseen ymmärrykseen. Nyt jääkaapin ovessa on lupaus, että "en peleile". Ei se nyt niin paikkaansa pidä, mutta mitä sitä nyt lupauksia pitämään jos on hauskaa ja eläväistä. Tai niin, eihän täällä ole peleilty, mutta pelleilty on. Epäilen vahvasti harkittua kirjoituserhettä.

Siinä sivussa tossu on ollut syönnillään ja traineri on saanut kerätä kellarin pölyt. Ihan kiva suhde on tuo, koska se palvelee toukokuista NUTS Karhunkierroksen 80km:n siivua. Fyysisesti voinkin siihen valmistautua juoksemalla, mutta henkinen puoli on eri. Tämä jälkimmäinen ei vissiin ole vahvuuteni, mutta arvaako sitä nyt niin analysoida. Mittaan sen sitten toukokuussa. Henkistä puolta ei kuitenkaan ole murskannut se, että muutamana päivänä juoksu on tuntunut niin hyvältä, että hymyilyksi on mennyt. Vähän hölmöksi taitavat nuo naapurit (paitsi Risto) luulla, kun tuossa se taas juoksee ja hymyilee vaan. Eipä ole uusi tuo maine. Kyllä ne aiemmikin kylillä mutisivat, että vähän taitaa olla yksinkertainen, kun juoksee ja hymyilee. Kerran ajokoiraksi sanoivat kun oli ihan hampaat näkyvissä. Tiedä sitten, että olivatko kädenheilutukset ihan tervehdyksiä vai "mene nyt vain poispäin" -viittelöintejä. En minä sellaisesta niin piitannut kun nuoreen kuoreeni piilouduin. Sanon nyt kuitenkin näiden nimettömien kylien puolesta, että ei siellä yleensä montaa ihmistä vastaan tullut ja siksi älkää yleistäkö kun kylillä käytte hymyilemässä.

Pohdin tätä viimeistä tänään tovin pitkällä lenkillä. Sitä aiemmin pohdin menneitä tiistaina kiinalaisella lounaalla ja perjantaina tuttuni TP:n keikalla. Kummallakin kerralla ajatukset olivat tätä päivää haikeammat, mutta lämpimät. Mutta palaan nyt pitkän ääreen. Vain yksi tuli vastaan: Hän ulkoilutti koiraa, ja meni metsään ennen kuin ehdin kohdille, joten en tiedä, olisiko moikannut. Uskon, että ei, koska en hymyillyt. Olin synkkämielinen, koska Chelsea Grin. 

Olin kuitenkin pitkän lenkin juoksijaksi melko ovela. Melkein kuin kettu, johon ei voi luottaa sanoo se sitten mitä vain. Torstaina jaloillani oli näet tarjottavanaan vain väsynyt loikka, joten jätin väliin vakkariksi naulatun mäenjuoksentelun. Tänään iskin mäkiin melko ahneesti, ihan kuin ruskoja olisin vetänyt. Ehkä se on juuri tuo mäenjuoksentelu, joka ravitsee hymyä. Yhtenä sunnuntaina tuntui sellaiselta, että olisin mennyt seitinohuen seinän läpi (viikko sitten) ja yhtenä sunnuntaina lonnin 40km parin tunnin spinningin päälle FG-tuntumalla. Mutta älkää nyt kuvitelko, että mäenjuoksentelu yksin teitä pelastaa. Se on vain palanen kokonaisuudessa, jota liimaa Pepsi Max.

Tänään seuramme hyvin mieluisan leirin viimeisillä hetkillä uppouduin Tommi Martikaisen oivalliseen esitykseen. Siksi pitkää lenkkiä edelsi paljon tärkeämpien äkkäysten summa, joista olisi ollut itselleni paljon apua, jos käytössäni olisi aikakone. Olisin tavannut itseni 20 vuoden sitten opastaen, että lepää enemmän, mutta älä himmaile ennen pääkisoja (maraton olisi poikkeus). Silloin minäni olisi varmaan todennut, että "haista sinä kunnon tuhnu, vanha äijä" ja hukkaan olisi mennyt opastus. Martikaista kuunnellessa ajauduin hetkiin, joista muistan elävästi sen kun hyvä kunto ei kisassa pysäyttänytkään kelloa aiempaa aikaisemmin. Olisin voinut kokeilla tuollaista viimeisen viikon vauhdittamista sen sijaan, että vain olla möllötin (silloin möllötys oli noin 80-120km juoksua viikossa, nykyään se tarkoittaa sohvalla oleilua). Kolmannen äkkäyksen otan käyttöön nyt. Se on se, että laitan myllyn pyörimään. 

Laitan tähän loppuun tämän.