Ihan kadoksissa pimeän keskellä, siellä se luuraa kisafiilis. Vaikka on kotikisat ja kaikki. Ei auta fikkari houkuttelemaan kisafiilistä päivän valoon. Niinpä on peittelemättä poloa kouliinnuttava hetki kun paikat ja nyt näemmä mielikään eivät ole sunnuntaiseen kotikaupunkikoitokseen erityisen alttiit.
En oikein jaksa haaskata ajatusta sille, minne kummaan edes sellainen tavallinen kisaa odottava olo on mennyt. Ehkä meni pastalle. En tiedä, jonnekin se vain livahti. Oli loma, tuli työt ja nyt on nyt. Tosin elävästi kyllä muistan Joroisilla päättäneeni, että se kisa on urani viimeinen triathlon, mutta ei se ole sitä sittenkään, luulen. Todella tarkkaan olen kalkyloinut, että hallussani on vain n. 1/4-osa siitä, mitä olen käsittänyt tarvitsevani suoritukseen, johon olisin edes jollain tavalla tyytyväinen. En ole siis edes puolet. Olen vain neljäsosa. Eilen irrottelussa ei irronnut ollenkaan, painoi vain. Ja toukokuussa vieraillut lonkkakipukin on yht'äkkiä läsnä liian tuttavallisena. Ovat nämä faktat kovin harmillisia juuri nyt, kun sunnuntainkaltaiset tapahtumat ovat hetkiä, jolloin sietää nauttia siitä, mihin on itseään valmentanut. Eipä siinä, onhan niitä kisoja tarjolla iät ja ajat, mutta nyt on kuitenkin uniikkia herkkua tarjolla.
Näillä perustein olisi helppo jättää TT-grinderi pannuhuoneeseen odottamaan seuraavaa kautta (jahka korjautan ohjausta käännettäessä jumittavan laakerin). Jäädä siihen sohvalle valmistautumaan vapaaehtoistehtäviin. Niin olisi helppoa se. Ihan pieni päätös vaan.
Mutta sittenkään en taida tehdä niin. En sietäisi moista jälkikäteen, eivätkä muut sietäisi minua. Tai siis sietäisivät nykyistä vähemmän. Leppoisa en liene arkimaanantaina muutenkaan, mutta nyt olisi kustannuspaikalla vielä pahempi minä, jos jätän väliin. Se on liian kallis hinta. Ehtiihän tuo masiina pannuhuoneessa viettää muutaman tovin muutenkin. Ja ylläoleva ositteluhan on vain loogista päättelyä ilman minkäänmoista tieteellistä validointia, jonka voi joku päättelystä poissuljettu tekijä muuttaa. Ehkä tuo tekijä on tällä erää maltodekstriini tai nallekarkit.
Niin tai näin sen enempää nillittämättä menen Aurajokeen. Mutta vasta sunnuntaina. Sunnuntain biisi muuten on:
No comments:
Post a Comment