Kaikenlaisia eka kerta -juttuja pääsin kokemaan viime vuonna. Täytin ensimmäistä kertaa elämässäni 50 vuotta. Juhlistin sitä 50km:n lenkillä. Tylsyyden maksimointia Kupittaan 2250m kierroksella tuli kanssani viettämään erinäinen joukko juoksijoita, suunnistajia ja triatleetteja niin nykypäivältä kuin aiemmilta aktiivivuosilta. Olipa se lutuista ja lämpöisää. Juhlahumun ohella pääsin yli ihmiskammosta ja kuplasta, jonne olin runsaan parin etätyövuoden aikana oudosti kääriytynyt. Että iso kiitos kaikille.
Ikääntymisen ja maantieteellisen saavutettavuuden ansiosta sallin itseni ensimmäistä kertaa osallistua aikuisten MM-kisoihin Tampereella. Ne eivät sillä lailla parhaimmistoa kokoa, koska rahalla sinne itsensä maksaa ilman mitään karsintaa. Osallistuin maastojuoksuun (8km) ja maantiejuoksuun (10km), joista kumpikin suoritettiin Pirkkahallin välittömässä tuntumassa. Maastojuoksu oli koko lailla tasainen, mutta keli oli tukala. Maantiekymppi oli mielestäni mäkisempi. En ollut kummassakaan lajissa ikäryhmäni maailman paskin, joten ihan hyvillä mielin istuin Hellstenin kyydissä kotio. Hän ja Keron veljekset keräsivätkin mitaleja niin kelpasihan siinä hännystellä.
En ollut noissa kemuissa laisinkaan sellaisessa kunnossa, jollaiseen kuvittelin päämäärätietoisella treenillä yltäväni ilmoittautumishetkellä helmikuussa. Hankin ensimmäiset supertossutkin innoistuksissani. Mutta ensimmäistä kertaa elämässäni myös sairastin korren, joka vei tovin ja kunnon. Karhuviestiin sain kinuttua paikan kun Otto Loukkalahti sellaista kasasi. Tein totutusti aikatauluarvionkin, mutta ensimmäisen kerran se meni totaalisen pieleen kun aliarvioin Loukkalahden Vilhon kunnon ja terän. Se taisi muuten olla sitten ensimmäistä kertaa viimeinen Karhuviesti, sillä VT8 ei ole enää entisensä.
Karhuviestiin valmistauduin vanhoilla kaasuilla, jotka ovat jo huvenneet ajat sitten. Niillä samoilla läksin juoksemaan Nakkilaan aikuisten SM-maastojoukkueen maaliin. Ensimmäisät kertaa realismi iski siellä väärällä hetkellä kun puolessa matkassa 6km:n hidastuvaa ravia äkkäsin juoksevani pronssisijalla. Vaitsa, tuo sprinttereiden aateli, koulutti minua loppukirissä. Sekin taisi olla ensimmäinen kerta kun hävisin hänelle siinä hommassa, mutta hyvä mieli jäi kun hymynsä näki. Joukkueemme nappasi kuitenkin SM-kultaa, jos oikein muistan. Jaki ja Rambo hoitivat muut osat siinä spektaakkelissa.
Niin, maastojen perästä ja vähän sitä ennen innostuin suunnistamaan kuin suohon uponnut hirvi. Minulla uupuu vielä monta tuntia siitä 10000 tunnista, jotta osaisin suunnistaa niin kuin kirjoissa, asiantuntijoiden suulla tai youtubessa osoitetaan. Innostus vei voimat ja vapaa-ajan juoksuharjoitteilta, joita olisin tarvinnut Tampereella, mutta tarjosi nöyryyttä kerättäväksi. Kunpa muistaisin lukea karttaa ja kompassia enkä olla sillä tavalla luova taitelija. Innostuin metsään jopa kahdesti päivässä. Jäin ensimmäistä kertaa suunnistuksen koukkuun. Lukkari-Jukolassakin juoksin kaksi osuutta, avauksen työpaikalle ja ankkurin TuS:n 4 tiimille. Tuo avaus oli myös yksi niistä vuoden ensimmäisistä jutuista. Jännäsin kovin, että sataako, mutta uskoin lempeintä sääennustetta tarjonnutta yr.no:ta, ettei sataisi. Onneksi sade yllätti vasta osuuden lopussa. Haaste on, että näen periaatteessa vain toisella silmällä ja kummassakin on jo ikänäkö, niin olen metsässä silmälasieni varassa. Sateella niiden tarjoama tarpeellinen tuki on sumussa.
Ensimmäistä kertaa järjestin (tai järjestimme Raaka-Arskan kaa) testijuoksun (nyt jo neljä on järkätty) Kupittaan asvaltilla. Harjasuolaus on nykyään aiempaa epätasaisempi, mutta pannukakkumainen reitti tarjoaa nuoremmillekin suhteellisen toimivan väylän kestävyysjuoksun pauloihin. Kehtaan mieltää tämän kokeilun jonkinasteikseksi sukseeksi. Hyvä Raaka!
Siinä niitä. Juoksun saralla onnistuin yhä minimitavoitteessani eli juoksemaan 2000 mailia vuodessa. Hilkulle meni, että sain sen täyteen, koska korre ja joku syysvirus. Sillä saralla hyvä ystäväni Garmin kertoi, että juoksen enemmän kuin 99% ikäryhmästäni. Loppuvuodesta juoksin ensimmäistä kertaan Danielin kanssa Liedon uudenvuodenjuoksun. Siellä taisin voittaa koko kemut vuosina 1994 ja/tai 1995, mutta tämänkertainen juoksu oli paljon merkittävämpi.
Yhteensä tein 507 urheilusuoritusta (tai no ulkoilua) ja pyöräilyt, hiihdot ja samoilut ynnättynä juoksulla veivät 411 tuntia ja veivät minua 4574km sinne tänne. En enää etene urallani, mutta pysynpähän liikkeessä.
No comments:
Post a Comment