Vuosi oli raju. Pidempään sairastellut isäni kuoli keväällä, syksyllä sain dosentuurin Oulun yliopistosta, ja koko vuoden tuiskeissa ruhoni natisi liitoksissaan, mutta muuten oli ihan kivaa.
Kävin kynnystestissä marraskuun lopulla. Olin viimeistellyt kuntoani pahalla nilkan nyrjähdyksellä ja vajaan kuukauden tauolla. Taso oli odotettu ja parempi kuin vuotta aiemmin. Lisäksi äkkäsin, että olen samassa juoksukunnossa kuin 21 vuotta sitten. Se oli hetki, jolloin ei ketuttanut niin paljon. Mutta siihen ilon hetkeen minut toi kevät, kesä ja syksy.
Talven loputtua olin kuvitellut olevani jo jonkinlaisessa juoksukunnossa, kunnes hyvä ystäväni Tibialis Posterior käski. Sanoi, että annat nyt olla ja nautit maalis-huhtikuusta. Et niin kuin elämyskolmiurheilijan tulee, vaan sillä tavalla tavallisesti. Odotat siinä sivussa kun kevät taipuu. Äh, jumppasin varpaankoukistajaa raa'alla tavalla ja lähdin Teneriffan leirille. Siellä itseni ja muiden lisäksi mäet käskyttivät minua. Muista nyt mainittakoot Ile. Käskytyksen tasapainoksi minulla on video siitä kun Ile hyytyy eläintarhan mäkeen. Sellainen kevätkauden ilopilleri se lyhyt todiste. Ilosta ja nousuista huolimatta päätin kevään pettymykseen Liedossa. Lujan lenkillä jäin omasta epävirallisesta ennätyksestäni joku 5-6 minuuttia ja olin jopa väsynyt siihen tykö. Epävirallinen ennätys on tosin parinkymmen vuoden takaa.
Toukokuussa kävin myös keskusteluttamassa reisiäni Pajulahdessa. Se oli aivan sietämätöntä. Muistin vasta siellä jossain vastatuulen keskellä miten vuotta aiemmin olin vannonut, että jos vielä joskus menen keväällä duathlon-kisaan, niin voisin ihan vaikka treenata siihen. En sitten tehnyt niin ihan antaumuksella. Yhden tempotreenin vedin. Siinäkin oksensin syliini toisen kympin kääntöpaikalla. Buzz Lightyearia mukaillen: "Laattaan ja siitä yli". (Opin tämän eilen kavereilta, ihan sanontana, en käytännössä ja tämä versio kuulemma vähän mukailtu. "Laattaan asti, ja sen yli" on virallinen. Kiitos Kimmo.)
Niin, en ollut alunperin edes menossa koko kisaan, koska se oli siirretty Helsinkiin ja osallistumismaksua oli tarkistettu 30 eurosta 135 euroon. Se on ruman iso tarkistus. Lopulta kisa oli mainostettua halvempi ja Pajulahdessa. Maalissa sain mustan t-paidan, mikä oli periaatteessa "aivan loistavaa". En siis ollut sittenkään tavattoman pettynyt.
Kesällä oli vapaata, kun ei ollut täysmatkaa odottelemassa missään vaiheessa. Päätin jo toistamiseen, että toista täyttä matkaa en enää taivalla, mutta tuli nekin päätökset mokattua vuodelle 2016. Muistattehan, että kesä oli sateinen ja tuulinen. Kävin uimassa porukalla, vaikka oli vilu. Heti kesäkuussa aloitin taivallukseni kohti kauden pääpettymystä, Joroista. Vantaalla vesi oli koleaa ja uinti tahmeaa. Garmin merkitsi osan siitä selkäuinniksi vaikka ihan vapaata vedin. Ei ole uinnissa ongelmia mulla, ei. Sitten tuli Kisko perusmatkoineen. Uinti oli siellä niin loistava, että matka lienee alamittainen. Kah, sitten tuli ja meni Voimarinne, jossa sain varpaaseni ehkä ihan pienen murtuman, mutta kisasin sprintin. Vielä siihen tykö koin Säkylän sprintin. Säkylässä kohtasin yhden henkilökohtaisista demoneista kun uinti toteutui rannoiltaan hyvin rehevässä Pyhäjärvessä.
Yllämainitun iloittelun johdosta katseeni oli epätarkka. Etäännytin itseni toistamiseen juoksemisesta ja kovaa juoksemisesta keskellä kesää. Sain nauttia epäfokusoitumisesta Joroisilla, jossa noin 8km:n juoksun kohdalla juoksu räjähti. En tiedä, mikä muilla toimii, mutta minulla juoksemiseen on yleensä auttanut juokseminen. Nyt tein näin viikkoa kohden:
- Viikko 25 yhteensä 31 km
- 26: 7 km
- 27: 18 km
- 28: 22 km
- 29: 21.1 km
- 30: 19 km
Eli liene kenenkään muun syy, ettei kulkenut eikä kulje. Joroisilla tylsistyin sahaa juoksua enemmän peesaamiseen. Tietenkin voisin mainita, että paransin ennätystäni 15 minuuttia ja olen ihan saamarin tyytyväinen siihen tosiasiaan. Keli oli kohdillaan ja pyörä kulki hermostumisista huolimatta.
Loppukesästä piipahdimme kullan kanssa seikkailukisassa ja se oli sellaista mukavaa parisuhdeaikaa. Leppoisa päivä yhden varsinaissuomalaisen järven tuntumassa. Saimme ampua jousella ja suunnistaa ilman karttaa. Molemmat vahvuuksiani. Siitä meni noin kuukausi kun Raaka-Arskan innoittamana ja hyväksymänä notkistuimme SwimRun-kisaan Solvallassa. Se oli muikeaa. Juoksu (32 km pätkissä) ei sujunut yhtään, mutta uinnissa (5.8 km pätkissä) pysyin pinnalla. Tämä ensimmäinen kosketus lajiin kesti ehkä oletettua pidempään, mutta mukavalta se tuntui. Sai rallatella kauniin luonnon keskellä. Olisinpa vain juossut kesällä enemmän, niin ei olisi Raaka-Arskan tarvinnut odotella minua sillä tavalla.
Syksyllä pääsin taas vamman makuun. En rasitusvamman, jota olen vältellyt kuin ruttoa juoksemalla hirmuisen vähän, vaan tartuin sellaiseen äkilliseen nilkan nyrjähdykseen. Se siirsi minut sivuun 3.5 viikoksi. Tietenkin olin mielestäni ihan hyvässä juoksukunnossa ennen sitä, ja siksi tunsin hyvin kun aerobinen kapasiteettini heikkeni 8 prosentilla ja veren plasmat kaikkosivat 12% verran (ks. Wilber & Moffatt 1994, JSCR: 110) odotellassani nilkan kuntoutumista. Kyllä minä kellarissa jotain hurseerasin, mutta ei sillä kesää tee. Prosenttiyksiköiden huvettua sain minä itseni kuitenkin sellaiseen kuosiin, että kehtasin mennä kynnystestiin. Sitten kun sain tulokset käsiini niin olin sairastanut jo ensimmäisen joulukuun neljästä flunssastani. Liikunnallisesti joulukuu oli kohdallani varsin musta. Siinä on 31 päivää, joista sairastin 21. Sillä ohjelmalla ei noussut kuin paino.
Mm. HeiaHeian mukaan olen treenannut ajallisesti vajaa puolet siitä, mitä Ile latoo vuodessa. Tehollisesti en vertaile itseäni positiivisuuden ihmisjunttaan tai kenenkään muunkaan tekemisiin. Olen itse itseni pahin vihollinen.
Numeroina vuosi 2015 näytti tältä
- 2515 km juoksua (pl. duathlon- ja triathlonkisat sekä yhdistelmätreenit)
- 4000 km pyörää (pl. duathlon- ja triathlonkisat, yhdistelmät ja työmatkat)
- 153 km uintia (pl. triathlonkisat ja yhdistelmät)
- 2146 m korkein nousu pyörällä
- 23 tuntia pappajumppaa ja sen verrannaisia
- 16 km väkisinhiihtoa
- 36 sairaspäivää, joista 21 joulukuussa (nilkan parantelupäivät merkitsin epätoivon keskellä osittaisiksi treenipäiviksi kun kerran menin kellariin)
- 3 "Loistava treeni" -toteamusta
- 3 juoksukisaa, joista yksi USA:ssa. Ensimmäisessä (huhtikuu) ja viimeisessä (marraskuu) vauhti oli yhtä hidas ~3:40/km
- 1 vajaaksi jäänyt 300 km Röret Runt (252 km)
- 33 hankittua KOM:ia (juoksu ja pyöräily)
- Muutama menetty KOM
- 22 paikattua/vaihdettu sisäkumia perheen pyöriin, lähinnä omiin
Trendikäs osasto
- 1 tunti Yin Yogaa
- 2 tuntia Pilatesta
- 1 Swimrun-kisa a' 5h 40 min.
- 1 Seikkailukisa a' 5h
Helyosasto
- 1 Hyytynyt Garmin Fenix 2
- 1 Hyytyneen tilalle tullut uusi Garmin Fenix 2
- 1 Kiukuspäissä ostettu Garmin Fenix 3
Siispä hymyssä suin kohti uusia pettymyksiä ja alkanutta vuotta 2016.
Hyvää ja menestyksellistä alkanutta vuotta kaikille.
Kimmo: Se on tasan 100 tänään.
No comments:
Post a Comment