Taas mennään

On pyhiä asioita. Kestävyysjuoksu. Paavo Nurmi. Lasse Viren. Kylmä, puhdas juomavesi. Sauna. Fazerin sininen. Muut vuodet kuin 1995. Kevät. 

Yksi asia ei ole enää niin pyhä: Kuuvuoren portaat. Tuo armoa jakamaton juoksuaskeleen ylvästäjä, puinen alttari, jonne maitohapot valuvat - ei se ole enää entisensä. Portaat on uudistettu, mutta sitä enemmän alttarin pyhyyttä uhmaavat instagramin ja vaa'an motivoimat fiilistelijät, kokemusten haalijat. Julkinen paikka kun on tuo portaikko. Ei valu heillä hiki ja epäilen myös, ettei satu vatsanpohjassansakaan asti niin, että ihan silmistä valuu. Ei. Nyt asu on sävyisä ja mätsää jopa puun ja puunlehtien väriin. Hyvin huoliteltu. Omani mätsää vain varjojen kanssa. Ennen pitkää trail running vaihtuu stairway runningiin ja netistä saa siihen soveltuvat jalkineet, komprosessiosukat ja juomapullon sekä just oikeanmakuisia geelejä ja energialisiä, jotta jaksaa joka askeleen. Mark my words. Toisaalta nuo ehkä viitsivät sitä niin kauan kunnes uudempi trendi löytyy jonkun blogista.

Niin, että kiitos vain internet.

Vaan eipä käy internetiä syyttäminen siitä, että kävi näin:

Congratulations! You are now registered for the 2016 KMD IRONMAN Copenhagen - General Entry - Individual Entry. 

Sietää nyt sitten olla arvostelematta muiden porrasliikuntoa ja katsoa todellisuutta peiliin. Kovin minä kamppailin ennen hiiren napin painallusta ja visualisoin silmät kiinni, että koko 180km menisin taas temmoten ja sietäisinköhän sittenkään seinään päin juoksemista. Ehkä, ehkä en, mutta sen näkee vajaan vuoden päästä. Miten sitten kulkekaan, niin saavat sitten siellä portaissa rempseät naurut jos äkkäävät seinään minun juosseen. Sanovat varmasti, että olisit mennyt portaita, hölmö.

Olisikohan se sitten siinä?

Niin. Ei sitten tullut kisattua. Ei vamman tahi motivaation uupumuksen vuoksi. Oli vähän muuta.

TTW-viikonlopusta tuli sen sijaan talkookeikka, jossa mentiin Raaka-Arskan ja muutaman muun kanssa niin, että viuhui. Mahtavaa tietenkin oli, että itse kisa sujui muikeasti: voittoajat olivat huikeat ja kaikilla taisi olla hyvä mieli virkistäydyttyään Aurajoessa, viiletettyään motarilla ja rullattuaan Aurajoen rannoilla. Hyvä niin. Eipä mennyt ahkerointi hukkaan.

Ensi vuonna sitten viivalle ja sellaista. Nyt TT-stealth lähtee huoltoon. Ehkä minun pitäisi tehdä sama.

Kadoksissa kesken matkaa

Ihan kadoksissa pimeän keskellä, siellä se luuraa kisafiilis. Vaikka on kotikisat ja kaikki. Ei auta fikkari houkuttelemaan kisafiilistä päivän valoon. Niinpä on peittelemättä poloa kouliinnuttava hetki kun paikat ja nyt näemmä mielikään eivät ole sunnuntaiseen kotikaupunkikoitokseen erityisen alttiit.

En oikein jaksa haaskata ajatusta sille, minne kummaan edes sellainen tavallinen kisaa odottava olo on mennyt. Ehkä meni pastalle. En tiedä, jonnekin se vain livahti. Oli loma, tuli työt ja nyt on nyt. Tosin elävästi kyllä muistan Joroisilla päättäneeni, että se kisa on urani viimeinen triathlon, mutta ei se ole sitä sittenkään, luulen. Todella tarkkaan olen kalkyloinut, että hallussani on vain n. 1/4-osa siitä, mitä olen käsittänyt tarvitsevani suoritukseen, johon olisin edes jollain tavalla tyytyväinen. En ole siis edes puolet. Olen vain neljäsosa. Eilen irrottelussa ei irronnut ollenkaan, painoi vain. Ja toukokuussa vieraillut lonkkakipukin on yht'äkkiä läsnä liian tuttavallisena. Ovat nämä faktat kovin harmillisia juuri nyt, kun sunnuntainkaltaiset tapahtumat ovat hetkiä, jolloin sietää nauttia siitä, mihin on itseään valmentanut. Eipä siinä, onhan niitä kisoja tarjolla iät ja ajat, mutta nyt on kuitenkin uniikkia herkkua tarjolla.

Näillä perustein olisi helppo jättää TT-grinderi pannuhuoneeseen odottamaan seuraavaa kautta (jahka korjautan ohjausta käännettäessä jumittavan laakerin). Jäädä siihen sohvalle valmistautumaan vapaaehtoistehtäviin. Niin olisi helppoa se. Ihan pieni päätös vaan.

Mutta sittenkään en taida tehdä niin. En sietäisi moista jälkikäteen, eivätkä muut sietäisi minua. Tai siis sietäisivät nykyistä vähemmän. Leppoisa en liene arkimaanantaina muutenkaan, mutta nyt olisi kustannuspaikalla vielä pahempi minä, jos jätän väliin. Se on liian kallis hinta. Ehtiihän tuo masiina pannuhuoneessa viettää muutaman tovin muutenkin. Ja ylläoleva ositteluhan on vain loogista päättelyä ilman minkäänmoista tieteellistä validointia, jonka voi joku päättelystä poissuljettu tekijä muuttaa. Ehkä tuo tekijä on tällä erää maltodekstriini tai nallekarkit. 

Niin tai näin sen enempää nillittämättä menen Aurajokeen. Mutta vasta sunnuntaina. Sunnuntain biisi muuten on: