Istun taivaalla matkaavassa metallissa. Pitäisi nukkua, mutta ei sitä nyt pysty, koska kotimatka. Tänä suvena on jäänyt väliin paljon sellaisia tuttuja asioita. Ei ole poimittu mansikoita, eikä iloittu uusista perunoista saatikka nautittu koleasta kesäkelistä. Sen sijaan on ollut kuumaa, kosteaa, autoja, asvalttia, valtavaa metsää, erämaata, vähän lunta ja silmiin pistävää köyhyyttä. Niin ja Jedin paluun mestat ja yksi ruma DeLorean.
Lomalla venytetty työmatkailu ei paljoa kolmiottelulle tarjonnut. Vähän oli oma valinta se. Sen sijaan, että olisin kuljettanut matkassa pyörälaukkua tai märkäpukua säästin tilaa uusille mustille t-paidoille. Tosin niitä ei nyt juurikaan ole hankittuna kun shoppailusta on särkynyt hohto.
Reissulla uin Oklahomassa 1500m ja Bostonin maratonin starttipitäjässä 500m. Siinä oli kesäkuu. Nyt heinäkuussa vähensin vähän määrää ettei menisi yli ja uin yhteensä lähes 300m, mutta niistä jokaisen vähähappisissa olosuhteissa ja kauniin kirkkaissa järvissä. Maantie- tai tt-pyörää en ole tänä vuonna vielä edes käyttänyt ulkona, joten siinä mielessä viimeiset kaksi kuukautta eivät ole olleet kummoinenkaan ihme. Työmatkapyöräilykin katkesi jo kesäkuun ensimmäisellä viikolla, joten vähän jännittää, että osaako sitä enää pyörällä ajaa.
Juossut olen. En tosin niin paljon, että paino olisi pysynyt kurissa. Polvetkin ovat uudella tavalla loppu. Ehkä se on tämä uusi paino. Välivaaka kertoi painon laskeneen pari kiloa, mutta enää ei peilissä siltä näytä. Mutta monenlaisissa paikoissa tuli tossuja syötettyä. Ja itseä myös.
Vaikka TuUl:n juhannustriathlonin kuvien ja lajitovereiden somevirran seuraaminen jonkinasteisen lajikaipuun aiheuttikin, tunnustan silti ilolla, että suven kolmiotteluharjoittelemattomuus ei paina pätkän vertaa. Pyörän päällä istumisen sijaan olen viettänyt aikaa tärkeimpien ihmisten kanssa ullakolla, kellarissa, teltassa, vankilasaarella, isoissa ja pienissä autoissa sekä yhden kerran eläintarhassa. On katsottu vuorta tuolla ja notkoa siellä, on juteltu niitä näitä ja ihasteltu maailmaa yhdessä ilman kiirettä.
Ja onhan kesää vielä jäljellä, onhan? En vain tiedä miten päin olisin kun tuttua arkea ei ole ollut. Ehkä olen vain oikein päin.
Jaan nyt vielä oppimani uudet taidot ja unhoon jääneet asiat, jotka parin kuukauden aikana koin:
- Countrymusiikki sen missään muodossa ei mahdu kanssani samaan autoon.
- Tulkinnalliset ja suorat lainaukset raamatusta ja Jeesuksesta eivät mahdu missään muodossa kanssani samaan autoon.
- Yllättävän nopeasti autossa sulavan (~3 minuuttia kesti) suklaalevyn voi pelastaa puristamalla sen suoraan suuhun.
- Vuosia jatkunut kestävyysurheilu ja venyttelemättömyys eivät tee ihmisestä vanhempana vetreää ja notkeaa kiipeilijää.
- Autoillessa kevyet ajohousut käyvät myös uimahousuista.
- Matalaan siltaan voi lyödä päänsä.
