Elimistöni totesi tuossa tiistaina, että otetaas kuule pieni paussi. Luin sinä päivänä tenttivastauksia ja keskiviikkona oli +39C kuumetta. Vissiin korreloivat nuo.
Edellisestä paussista onkin jo aikaa jopa 5 viikkoa ja treenikin alkoi jo sujua, niin ilmankos homman pitää taas keulia. Itse ihmisjunttakin ihmetteli sunnuntaiaamun pulsseja siinä spinnatessa, mutta eipä niillä merkitystä ole. Enemmän pitäisi vannoa wattien nimeen, mutta ei pysty. Ei ole edes pakko kun olen vain elämyskolmiurheilija. Riittää kun muistaa toistaa yksinkertaisia juttuja riittävän usein ollakseen parempi versio itsestään, ja jotta voin tarjota jonkinmoisen kunnon kehityksen flunssan murskattavaksi.
Vaan enpä koe olevani erityisen kärsimätön tällä kertaa tässä sairastellessa, mutta kerronpahan vain, että nyt alkaa riittää. Ihan just nyt. Osa keuhkoista on toisaalla, ja vaikka nyt nautinkin normaalista kehon lämpötilasta, niin ei vaan jaksa. Onneksi sohva ja tv ovat sijoitettu samalle vyöhykkeelle. Lohtu sekin.
