On trendejä ja sitten on ei-trendejä. En ole tietoisesti himonnut tai vältellyt niitä, koska aivan sama. Tuli M(usic)TV, meni muodin taju ja Hittimittari, tuli Internet ja meni MTV. Siinä välillä kävi Jyrki, tuli muka älykäs puhelin ja katosivat kaikki puhelimeeni tilatut soittoäänet. AC/DC muuten pysyi.
Mutta nyt olen tietoisesti trendikäs. Kovin nöyrästi kuitenkin, kun niin on parempi. Aion nimittäin vesijuoksemaan. Lienee pyöräilylle syljeskelevien keksintö tämä. Ovat niin pitäneet triathlonista, mutta eivät enää illalla kolmen lajin jälkeen. Siinä nuutuneena ovat uhonneet, että nyt pyörä myyntiin. Ja tovin kuluttua palautusjuomaa siemaillessaan päättivät, että nyt tosiaan loppuu se hiilikuidun tanssittaminen, me vain uimme ja juoksemme toistuvasti ja lakkaamme ennen kuin tulee liian vilu. "Näin on", on kuulunut nurkasta.
No lauantaina järjestetään Solvalla Swimrun ja sinne on suunta. Voi olla mielenkiintoinen sopiva sana kuvailemaan odotuksia pitkähkölle päivälle, jona on tarjolla 34-35km jalan ja vajaa 6km uiden, mutta näitä sopivasti vaihdellen. Ja vielä parin kanssa. Raaka-Arska kelpuutti minut seurakseen, mutta uskon, että kumpikin Team No Underwearilaisista pähkii hiljaa mielessään, että miten jaksaa. Matka on verrattain venytetty, ettei tämä ihan laajimmalle levinnyt trendi ole. Mutta sen verran kuitenkin, että omat vermeet on lajille jo tarjolla.
Omat varusteeni ovat epätrendikkäät, mutta itsetuunatut. On leikattua märkäpukua, kiitos sponsorin, Utriaisen Ilkan. On porattu pullariin pikanauhat ja hankittu olkapäitä narisuttavat voimilleni selvästi ylisuuret lättärit. Kaikki pelissä siis. Tankkasin myös.
Siltikään ei ole hirveän tarkkaa hajua, miten lauantaina jaksaa. Mutta mitäpä siitä, Uusia kokemuksia aallonharjalla. Sellaisista on trendikkäät lauantait tehty.
